Sateisena sunnuntaina suuntasimme Katin ja Geenan kanssa kohti metsää. Jemmalle tallasin 2 makkarajälkeä, kummankin pituus siinä reilun 20m hujakoilla. Ensimmäinen jälki oli rinteessä, eli hieman loivaa nousua joka ei tuottanut tytsylle minkäänlaista päänavaivaa. Kova oli tohina päästä etsimään herkkuja ja ekalla jäljellä ensimmäiset työskentelyn merkit näkyivätkin niinä viimeisinä viitenä metrinä.

Päätin ajaa toisen heti perään ja se oli viisas päätös. Työskentely oli rauhallista, tasaista ja ennenkaikkea tarkkaa. Ja kun ottaa vielä huomioon upouuden ympäristön, sateen ja pienen tuulen, niin aikamoinen nenä ja motivaatio Jemmalla on hommia tehdä 11-viikkoiseksi (tai siis kokemus perustuu lähinnä Miskaan, jota ei pentuna hotsittanu koko touhu alkuunkaan). Hyvä Jemu :o)